Kesälomat alkavat olla lopuillaan ja paluu työhön ja
rutiineihin on alkamassa. Kesäloman rentoja hetkiä tulee ikävä. Rutiinit toki
tuovat elämään varmuutta ja selkeyttä – ei pelkkää lomaakaan olisi kiva pitää.
Kesäloman täyttymys on monillekin mökille lähtö – joko omalle
tai vuokramökille. Mökki voi olla joko toinen työmaa tai rentoutumispaikka.
Mökillä puuhastelu on enemmän tai vähemmän vapaaehtoista. Nurmikko pitäisi
mökillä olla suorastaan kielletty – ettei tule pakollisia rutiineja tai
käyntejä mökillä sen vuoksi. Rikkakasvien kitkentä järkevässä määrin on
sallittua, samoin monivuotisten perennojen kasvattaminen tai parin marjapuskan
istuttaminen. Mansikkamaa tosin on jo vähän työläämpi – tosin myös sadonkorjuun
aikana kiitettävä.
Entä terassi ja laituri. Ne ovat kesämökin parhaat paikat.
Toki puilla lämmitettävän saunan jälkeen.
Sisätilat mökillä jää toisarvoisiksi – paitsi sateella ja
yöllä – ellei tykkää telttailla mökin pihassa. Sisätiloihin yleensä panostetaan
enemmän, vaikkakin niiden käyttöaste on melkoisen pieni kauniilla mökkisäällä.
Entä ruokailuhetket – ruokakin maistuu paremmalta ulkona.
Lapsuudesta muistan kaverini mökin, jossa oli iso, katettu kesäkeittiö. Siellä
paistettiin aina lättyjä. Ne maistuivat aivan erilaisilta kuin sähköliedellä
paistetut – johtuneeko mökkitunnelmasta ja kesästä.
Upeat auringonlaskut ja -nousut sekä illan hienot siniset
hetket jäävät mieleen – ja mielellään niitä myös kuvaa ikuistaakseen tunnelman.
Se sininen hetki – jonka voi ikuistaa kameraan – mutta se tunne ja ilo kauniista
luonnon hetkestä – sitä ei pysty ikuistamaan kuin omien silmien
verkkokalvoille. Sieltä se kannattaa ottaa esille syksyn pimeinä, kylminä ja
sateisina iltoina, jolloin sinisestä hetkestä ei ole tietoakaan.